Heaven doesn't seem far away anymore

Vietin viimeiset yhdeksän päivää Melbournen ulkopuolella telttailemassa, ja vaikka kesää on täällä vielä reilusti jäljellä, voin jo nyt sanoa, että nämä Brightissa vietetyt päivät pääsivät lomani parhaimpien joukkoon. Lämpötila pysyi koko viikon reilusti yli 30 asteessa, seura oli mitä parhain ja sain tosi ihania muistoja. Päivät täyttyivät uimisesta, lukemisesta ja päättömistä aktiviteeteista (joista mainittakoon nyt vaikka kirsikansylky ja sokkona meikkaaminen), ja palasin tänään kotiin hyvillä mielin, hiekkaisin hiuksin, silmäpussein ja matkalaukussa solmuvärjätty t-paita ja tyynyliina muistona.

Oon muuten ollut tänään tasan kuusi kuukautta reissussa! Aika menee niin hirveen nopeesti, liian nopeesti, ja on outoa (ja mahtavaa) huomata, kuinka näinkin lyhyeltä tuntuneessa ajassa on mun elämä muuttunut kertaheitolla. Oon kasvanut henkisesti (ja fyysisesti haha) ihan hirveesti, alkanut tiedostaa tekemiäni virheitä (ja virheistähän oppii) ja mun ajatusmaailma on muuttunut paikoin ihan kokonaan. Enää en välttele kiusallisia tilanteita, pidä itseäni rumana tai pysyttele visusti mukavuusalueellani. Kauneusihanteeni ovat muuttuneet ja itseluottamukseni on noussut aivan jumalattomasti. On ihanaa pystyä epäröimättä sanomaan, että oon nyt paras versio itsestäni ikinä.

Ja vielä on puolet jäljellä.